Opintojen alku

Tässä viime päivinä on tapahtunut niin paljon kaikenlaista hässäkkää, että kirjoittaminenkin on muutamana päivänä jäänyt kiireiden ja stressin takia väliin, vaikka aihetta olisi riittänyt. Olen siis sunnuntaista lähtien yrittänyt metsästää itselleni jotain asuinsijaa lauantaisen episodin vuoksi. Vaikka tilanne vaikuttaakin hyvin epätoivoiselta asuntojen suhteen (lukukausi on alkanut juuri ja kaikki opiskelijat ovat asunnon tarpeessa), olen silti yrittänyt koluta läpi Internetiä, ilmoitustauluja, puskaradiota ja vaikka sun mitä jonkinlaisen halvan asunnon tai opiskelija-asuntolapaikan toivossa. Mitään helppoa puuha ei kyllä ole, vaikka esim. opiskelija-asuntoloita onkin Wienissä vaikka kuinka monta. Kaikkialla tuntuu olevan täyttä, samaa olen kuullut myös muutamalta muulta sattumoisin tapaamaltani epätoivoiselta asunnonetsijältä. Majapaikan metsästys tässä vaiheessa onkin tuottanut paljon ylimääräistä stressiä ja vaivaa, voin vain toivoa, että jotain löytyy vielä. Yritän olla optimistinen vaikka se välistä onkin vaikeaa.

Kun koulu, siihen valmistautuminen ja asunto vievät lähes kaiken vapaa-ajan, ei tällä viikolla ole ollut hirveästi erikoisuuksia ohjelmassa, lähinnä olen istunut kotona koneen ääressä tai ollut yliopistolla palloilemassa. Koko maanantaipäivän kulutin etsiskellen Internetistä opiskelijoille sopivia asuntoloita tai muita mahdollisia majapaikkoja. Tiistai kuluikin sitten osittain samoissa merkeissä, mutta keskiviikkoisen lukukauden alun takia olin varannut osan tiistaista kursseille ilmoittautumiseen ja muuhun vastaavaan. TU Wienin kurssitarjontaa selatessani huomasinkin sitten, että vaikka kurssisysteemi on pääosin kohtuullisesti suunniteltu, sen avainosien toteutuksesta on selvästikin vastannut lauma aivokuolleita zombie-vompatteja. Ensinnäkin kursseille ilmoittautuminen on vähintäänkin omituista. Ensinnäkin joillekin kursseille pitää ilmoittautua, toisille taas ei. Joillekin kursseille voi ilmoittautua netissä, toisille kursseille pitää ilmoittautua kirjoittamalla nimensä listaan jossain kansliassa. Joillekin kursseille ilmoittaudutaan menemällä 1. luennolle ja joillekin kursseille keskustelemalla etukäteen ennen kurssin alkua kurssin vetäjän kanssa. Varsinkin tämä viimeisin, täällä nimeltään vorbesprechung, eli etukäteiskeskustelu, on vähintäänkin omituinen. Siinä siis tavataan etukäteen kurssin luennoija paikassa x, jolloin kurssille halajavien opiskelijoiden on mahdollista ilmaista toiveita esim. kurssin aikataulusta, mutta käsitääkseni homman pääideana on se, että professorit saavat tilaisuuden tarkastella opiskelijoita ennen kurssin alkua, jotta osaavat sitten varata tarvittavan määrän viinaa oppituntien unohtamiseksi iltaisin. Lisäksi oppitunneille ilmoittautuminen netissäkään ei ole kaikkein yksinkertaista. Oppitunnin voi nimittäin rekisteröityä sillätavalla hassusti, että on tavallaan mukana kurssin foorumeilla (jos sellaisia ylipäätänsä sattuu olemaan), muttei kuitenkaan ilmoittautunut kurssille. Tämä rekisteröityminen pitää suorittaa jokaiselle kurssille, mutta se ei ole sama kuin varsinainen kurssille ilmoittautuminen, joka on sitten erikseen muutaman napin päässä. Homma on kohtuullisen helppoa kun sen osaa, mutta ensikertaa systeemin kanssa tapellessa se käy aika ajoin hermoille.

Sain kuin sainkin sitten ilmoittauduttua muutamalle hyödyllisen kuuloiselle kurssille kuten epäorgaanisen molekulaarikemian ja teoreettisen kemian kursseille. Kurssien valinta ei tosin ollut mikään ihan helppo juttu sekään, sillä kaikkia kursseja tunnuttiin tarjottavan vain keväisin, talvelle ei meinannut löytyä oikein mitään. No, ehkä ihan hyväkin ottaa näin alkuun ei-niin-tappoaikataulua varsinkin kun tulee näistä muutamastakin nyt ihan kohtuullisesti opintopisteitä, ettei ihan tässä ihan potentiaalikuoppaan vajota.

Lukukausi alkoi sitten keskiviikkona 1.10. Olin saanut postissa lukuvuositarrani mukana infolehtisen, jossa mainittiin teknillisen kemian aloitusinfon olevan kymmeneltä aamulla “rakennuksessa B, pihalla”. Ensimmäinen kysymys oli tietenkin, että missä ihmeen rakennuksessa B? Vieressä ei näkynyt mitään karttoja tai muutakaan, eikä osoitetta oltu mainittu. Vasta monia sivuja myöhemmin pamfletista löytyi kartta yliopistorakennuksista, joihin myös tämä mystinen B oli merkitty. Tietenkin muuten kemian osasto on minusta katsoen kauimpana kun kaikki muut rakennukset ovat yhdessä rykelmässä metroaseman vieressä. Kemia onkin sitten muista erillään vähän kauempana. Matka ei ole sinäänsä pitkä, mutta varrelle mahtuu vaikka ties kuinka monet liikennevalot vilkkaiden katujen ylitse, ja liikennevaloissa seisominen vie ärsyttävän paljon aikaa varsinkin aamun kiireessä.

Pääsin sitten kuitenkin rakennukseen B jopa muutaman minuutin etuajassa. Eikä infoa tietenkään pidetty pihalla (tätä olinkin jo ihmetellyt, mutta lehtisessä selvästi luki niin) vaan luentosalissa. Kemian osasto on muuten jakaantunut täällä useaan pieneen rakennukseen, joiden välillä navigointi on kyllä sangen haasteellista kuten sain myöhemmin huomata. Päivän ensimmäinen harmistus oli se, että huomasin jo heti infotilaisuuden alkumetreillä sen olevan täysin hyödytön minulle. Tilaisuus oli nimittäin tarkoitettu niille, jotka aloittavat yliopisto-opiskelunsa, siis ensimmäiset kandivaiheen kurssinsa tänä lukuvuonna. Sain sitten kuunnella 2,5 h TU Wienin organisaatiorakennetta ja sitä kuinka kemia on kokeellinen luonnontiede ja kuinka luennoilla on oltava tarkkana, ettei jää jälkeen. Minusta kun nämä alkuinfot olivat tylsiä jo silloin kun itse aloitin, mutta toisella kerralla ne olivat suorastaan puuduttavaa kidutusta. Keskenkään en kehdannut pois lähteä, joten kuuntelin kiltisti kaikki infot. Pääsin livistämään pois vasta kun alkoi tuutoriryhmiin jako ja yleinen säätäminen. Taisin muuten vahingossa ilmoittautua jollekin alkukurssillekin, infossa kun kerättiin nimiä ja opiskelijanumeroita. En enää siinä vaiheessa jaksanut keskittyä minulle hyödyttömään tietoon niin paljon, että olisin ihan tarkkaan tiennyt mihin ilmoittauduin. Ilmeisesti joihinkin alkulabroihin tai jotain, sillä sain myös käteeni jonkinlaisen lomakkeen, johon oli tarkoitus kerätä labra-assareiden nimmareita tai jotain. Tietenkään minulla ei ole aikomustakaan mennä ko. labroihin, saati sitten mihinkään muuhunkaan, johon mahdollisesti ilmoittauduin. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että opiskelijoita kehotettiin ensimmäisiin labroihin tuomaan mukanaan omat tulitikut, talouspaperit ja jopa astianpesuaine. Mahtaa labralla olla rahat vähissä kun ei edes fairyyn ole varaa. Seuraavaksi varmaan on omat reagenssit oltava mukana. Toivottavasti tämä ei jatku enää edistyneempien kurssien labroissa, joita itsellänikin tulee tässä vielä jossain välissä olemaan.

Livistettyäni alkuinfoista olikin jo sitten sopivasti lounasaika. Kotimaan unicafé alkoi tuntua jo melko houkuttelevalta kun huomasin, että halvimmastakin ateriasta veloitettiin 4,3€, eikä muonan taso kyllä ainakaan paremmalta näyttänyt kuin kotimaassa. Jätin sitten lounaan ruokalassa väliin, sillä ruoka ei muutenkaan näyttänyt kovin kutsuvalta. Sen sijaan ostin leivän ja hedelmän läheisestä ruokakaupasta, joihin olin melko tyytyväinen. Tiedä kyllä sitten mitä jatkossa tekisi, ei sitä nyt kuitenkaan huvittaisi leivällä elää koko vuotta, mutta toisaalta 4,3 € tyyliin keitosta opiskelijaruokalassa on kyllä minusta jo aika paljon. Kävin sitten samalla myös kirjastossa hakemassa opiskelijakorttiini kirjastotarran, jolla kirjoja voi lainata yliopiston kirjastoista. Ainakin pääkirjaston valikoima näytti tosin hyvin laihalta ainakin kemiankirjojen suhteen, joskin hyllyissä oli muutamia kurssikirjoja sun muuta. Harmi vain, että kaikki kirjat ovat täällä saksankielisiä käännöksiä, vaikka muuten kyllä samoja kirjoja kuin kotonakin. Ei sillä, etteikö saksankielisistä kirjoista nyt ymmärtäisi ideaa, mutta hitaampaa lukeminen saksaksi kyllä on. Minä kun olen muutenkin hidas lukija, ärsyttää saksankielisten versioiden kahlailu. Vaikka toisaalta, kieli on kylläkin yksi syy miksi tänne tultiin, joten ehkä parasta vain tottua saksankieliseen ammattikirjallisuuteen. Ehkä kemian osaston omassa kirjastossa on sitten parempi valikoima, tiedä häntä.

Iltapäivällä alkoi sitten 1. ihan oikea kurssikin nimeltään anorganische molekularchemie, eli epäorgaaninen molekulaarikemia tai jotain sinnepäin. Ensimmäinen ongelma oli jo yksistään paikalle löytäminen. Ensinnäkin rakennuksia on monta, ja ylipäätänsä oikean rakennuksen löytäminen on jo saavutus. Toisekseen karttoja rakennuksista ei ole oikein missään. Tai rakennuksista on, muuta ei salien sijainneista. Kolmannekseen saleilla on sekä nimet että numerot. Harmi vain, että nimiä ei usein ole merkitty minnekään, ne on ilmeisesti vain tiedettävä. Netistä kyllä löytyy jokaisen luentosalin sijainti, mutta salia etsiskellessä ei nettiin juuri siinä ja silloin pääse. Olin tietenkin etukäteen etukäteen katsonut oikean luentosalin sijainnin, mutta ilmeisesti joko minussa tai systeemissä oli jotain vikaa, sillä olin olevinani selkeästi nähnyt, että ko. huone sijaitsee 1. kerroksessa (tai oikeastaan toisessa, sillä täällä alin maanpäällinen kerros on aina nimetty maatasoksi ja 1. kerros on se, jota me Suomessa nimittäisimme toiseksi kerrokseski ja niin poispäin). Mutta kas kummaa kun tästä luentosalista ei näkynyt jälkeäkään 1. kerroksessa (sali oli muuten seminaarihuone 165, jonka olisin muutenkin olettanut olevan 1. kerroksessa, sillä useat salit on numeroitu siten, että 1. kerroksessa on huoneet sata jotain, toisessa huoneet kaksisataa jotain ja niin edelleen). Kysyin sitten vahtimestarilta, joka ei tiennyt (mitäköhän hänkin siellä oikein tekee ylipäätänsä). Myöskään kukaan muistakaan opiskelijoista ei tuntunut tietävän salin sijaintia. Minut kyllä neuvottiin useaan väärään paikkaan ja jopa väärään rakennukseen. Vihdoin löysin salin piilotettuna 7. kerroksen nurkkaan pienillä kirjaimilla oven sivuun merkittynä. Tässä vaiheessa olin tosin jo puolisen tuntia myöhässä – olin etsinyt salia eri puolilta laitosta 40 minuuttia! Menin kuitenkin myöhästymisestäni huolimatta sisälle, eikä opettaja ollut millänsäkään häiriöstä käytettyäni kuuluisaa vaihtarikorttia. Hyvin meni läpi. Loppuluento sujuikin sitten letkeästi ja huomasin kurssin olevan oikeaa alaa ja tasoa verrattuna aikaisemmin oppimaani. Ainoa ongelma oli se, että opettaja oli ranskalainen ja puhui saksaa melko vahvalla ranskalaisella aksentilla, josta oli ajoittain vaikeaa saada selvää varsinkin kun hän ei tiennyt kaikkia termejä saksaksi, vaan selitti niitä parhaansa mukaan kiertoilmaisuilla. Ei sillä, että olisin itsekään kaikkia tiennyt, mutta kuitenkin. Kaiken kaikkiaan olin tyytyväinen kurssivalintaani ja opetuksen tasoon. Minun lisäkseni paikalla oli noin viitisentoista opiskelijaa, joten kurssi on pieni, jolloin opettaja voi hiukan enemmän keskittyä opiskelijoihin. Laitettiin minut kerran jopa taulullekin (tosin vasta toisella luennolla, joka oli tänään torstaina).

Tästä näyttääkin tulevan melkoinen mammuttipostaus, mutta minkäs sille mahtaa. Luennon jälkeen alkoikin jonkin ajan kuluttua Erasmus-opiskelijoille tarkoitettu infotilaisuus. Tästä infosta oli jotain hyötyäkin ja ainakin siellä sai paljon tietoa kaikista muista Erasmus-opikskelijoille järjestettävistä tapahtumista ja tilaisuuksista. Näitä olivat mm. erilaiset infot sun muut, mutta myös matkat esim. Salzburgiin ja Innsbruckiin sekä Alpeille. Kiinnostavilta kuulostavat, täytyypä katsoa minne mennä. Infon jälkeen tarjolla oli pienimuotoista purtavaa kuten sämpylöitä, hedelmiä, naksuja, juomaa ja niin edelleen. Vietettyäni aikani muiden vaihtarien kanssa seurustellen siirryin heidän kanssaan Erasmus-karaokeiltaan vaihtarien vakipaikkaan, Loco-baariin 9. kaupunginosassa. Ihan järjettömän myöhään en kuitenkaan täällä viihtynyt ensinnäkin sen takia, että aamulla olisi mentävä koululle ja toisekseen siksi, että paikka oli aivan järjettömän yliahdettu, sillä tilaisuutta oli mainostettu illan infossa ja kaikki ilmeisesti päättivät matkustaa paikalle. Todellakin kemian tunneilta tutuksi tulleen tiiveimmän pakkauksen käsitteen sain nyt kokea käytännössä, sillä jokaiselle neliölle oli ahtautunut niin paljon ihmisiä kuin vain suinkin mahdollista. Onneksi baari ei ollut missään kellarissa, joten tilaa oli pienellä pihallakin käydä haukkaamassa raitista ilmaa.

Nukkumaan pääsin sitten siinä jokus yhden maissa vietettyäni koko päivän aamusta alkaen kiireessä ja erilaissa infoissa ja luennoilla istuen. Tänään torstaina olikin sitten aamusella eräs jo mainitsemani vorbesprechung-tapaaminen. Tai olisi ollut, jos joku olisi tullut paikalle, mutta kun ei tullut. Olin moneen kertaan varmistanut ajan ja paikan ennen kuin huomasin, että aika ja paikka olivat oikein, mutta vuosi oli 2007, vaikka kurssi oli listattu pidettäväksi tällä lukukaudella. No, ehkä lisäinfoa tulee myöhemmin tai koko kurssia ei edes pidetä, mikä ei kyllä ole suuri vahinko, sillä kyse oli hyvin pienestä kurssista, jonka pois jääminen ei ole suuri haitta. Muuten päivä menikin sitten luennolla istuessa ja asunnonmetsästystä jatkaessa. Sisko tosin piristi päivää soitollaan, ollaan lauantaina menossa sellaiseen museoiden yö -tapahtumaan, jossa voi yhdellä lipulla käydä yhden illan ja yön aikana niin monessa museossa kuin sielu sietää. Museot ovat auki pitkälle aamuyöhön saakka, joten aikaa on muutamaankin museoon. Kaipa tapahtuma on sellainen kuin Helsinkiläisen taiteiden yön olisi pitänyt olla. Siis todella kulttuuriin ja taiteeseen keskittyvä ilman laumoittain kännisiä teinejä. Tai niin ainakin sisko sanoi, kuulemma oikeasti kiva tapahtuma. Ajattelimme tosin ottaa jo pienen varaslähdön käymällä huomenna suklaamuseossa, jotta vältämme ruuhkat ja ehdimme käydä useammassa kiinnostavassa kohteessa. Täällähän on esim. hautausmuseo, kellomuseo, marsipaani- ja sokerileipurimuseo ja pehostalo (siis trooppinen halli, jossa eksoottisia ja kauniita perhosia lepattelee vapaana kansan töllisteltävänä). Mutta nyt on kuitenkin lopeteltava, sillä huomenna aamullakin on luento ja kello on jo paljon. Kuvia ei tällä kertaa ole, sillä en kehdannut ihan heti alkaa yliopistolla kuvailemaan, ties miksi turistiksi tai teollisuusvakoojaksi luulevat. Mutta yritän ottaa muutaman kuvan yliopistoalueesta kunhan kerkiän.