Salama kirkkaalta taivaalta

En tiedä miten tämän kirjoittaisi käsitettävään muotoon. Eilen lauantaina sain sitten kunnolla pölkystä päähän omituisimmassa tilanteessa pitkään aikaan. Olin juuri lauantaina viettämässä rauhallista iltaa keskenäni sedän kämpillä, kun ytäkkiä minut kutsuttiin olohuoneeseen ja minulle sanottiin, etten ollut enää tervetullut, ja minun olisi parasta etsiä itselleni uusi kämppä. Minusta se ei kuulemma johtunut, mutta toisaalta en kyllä vieläkään tiedä syytä tapahtuneeseen. Omat epäilykseni on, mutta siitä ei sen enempää tässä. Sen voin kyllä sanoa, että olin ällikällä lyöty, koska mitään ns. ennusmerkkejä ei ollut ilmassa, ja kuvittelin kaiken menevän hyvin. Ei riitaa, ei sanomista, ei mitään. Olin ja olen vieläkin siis aivan totaalisen monttu auki ja pöllämystyneenä koko tilanteesta. Varsinkin kun en ollut mitään asuntoasioita täällä ajatellutkaan, sillä olin tietenkin olettanut saavani asua täällä sedällä niinkuin oli sovittu ja luvattu. Kertakaikkisen käsittämätöntä. Lisästressiä tuo tietenkin se, että lukukausi alkaa toden teolla juurikin nyt keskiviikkona, jolloin ylimääräiseksi rasitukseksi tulevat vielä kurssit ja muu koulunkäynti. No, eipähän tarvitse vapaa-ajan suunnitelmia hirveästi enää ajatella, kun kiireen vilkkaa yritän keksiä jotakin asuinsijaa itselleni opintojen alun keskellä. Hirveästi ei asiaa enää tässä huvita puida, sitä kun on tullut mietittyä ihan tarpeeksi tässä viime hetkinä. Pieni hermojen lepuutus lienee paikoillaan, toivottavasti iloisemmista asioista kertominen auttaa, vaikka olo on vieläkin kaikkea muuta kuin iloinen.

Viimeiseksi taisin kirjoittaa torstaina hautuumaakierroksesta. Sen jälkeen onkin tapahtunut pari mielenkiintoistakin asiaa, sain nimittäin viettää hyvin mukavan päivän siskon kanssa eräänlaisena ylimääräisenä synttärilahjana. Aamulla menimme katsomaan täällä viimeisiä päiviä esillä olevaa Bodies-näyttelyä. Tämä melko kuuluisakin näyttely kertoi siis ihmisruumiista, sen toiminnasta, sairauksista ja yleisestä rakenteesta. Mielenkiintoiseksi näyttelyn teki se, että esillä olleet elimet ja ruumiit olivat aitoja joskus eläneitä kudoksia ja ihmisiä, joista oli tehty näyttelykelpoisia korvaamalla kudosten vesi tietyillä kemikaaleilla, jotka säilöivät kudokset aidon näköisinä. Kyseessä oli siis kiinalaisten ruumiita, sillä ilmeisesti kiinan valtio saa tehdä ruumiilla mitä huvittaa, jos kuolleella ei ollut omaisita tai tuttavia tms. Aivan tarkkaan en tiedä, muttan näin kuulin oppaan ohimennen mainitsevan. Oli kyllä kieltämättä erittäin omituista nähdä ruumiita, joiden iho oli poistettu, ja joiden lihakset ja elimet olivat kuitenkin oikeilla paikoillaan ruumiissa. Jotkut ruumiit oli myös sahattu osiin ja joitakin elimiä irrotettu erikseen näytteille. Jollakin tavalla karmaisevaa, vaikka olenkin jo etukäteen kesätyöni kautta ollut seuraamassa ruumiinavausta ja nähnyt ruumiskellariin pinotut vainajat. Mutta silti näyttely oli hyvin mielenkiintoinen ja ehdottomasti hintansa väärti. Miltei kolmisen tuntia siinä meni kudoksia ja kuolleita tarkastellessa ja matkalta tarttui mukaan myös kaikenlaista jännittävää nippelitietoa ihmiskehosta. Harmi vain, että uutta tilaisuutta tuskin tulee, sillä näyttely on jo luullakseni matkalla muihin maailmankolkkiin.

Näyttelyn jälkeen suuntasimme hetkeksi siskon kanssa Rathausplatzille, jossa vietettiin kaupungin eläinsuojelupäivää. Paikalla oli kaikenlaisia pörröisiä nelijalkaisia kissoista ja koirista muutamaan kaniin muihin eläimiin. Ihan viihdyttävää viettää hetki suloisten ja pörröisten eläinten seurassa, vaikka en itse lemmikiksi välttämättä haluaisikaan. Ohjelmaakin paikalla oli, mm. poliisikoirien toiminnan esitteleminen ja pieni poliisikoirashow, joka oli sangen huvittavaa katseltavaa. Elukkavisiitin jälkeen söimme päivällistä läheisessä Centimeter-nimisessä ravintolassa, jonka erikoisuus ovat kylmät ja lämpimät leivät, joita saa tilata eri täytteillä pituuden mukaan senttimetrin tarkkuudella. Leivät ovat siis vakiolevyisiä, mutta pituuden saa itse päättää. Leivät maksoivat 0,15-0,20 € senttimetriltä ja maistuivat oikein herkullisilta, ainakin ne muutamat, joita itse maistoin. Tälläkertaa päädyin syömään vain näitä leipiä, mutta maistamisen arvoinen erikoisuus olisi myös ollut listalta löytyvä 2 metriä makkaraa, jonka olen tosin kerran jo syönytkin. Siis kyseessä on tosiaan 200 senttimetriä ohutta makkaraa ja mausteita päälle. Näyttää kieltämättä melko huvittavalta pöydässä, mutta ihan syötävä annos .

Illan päätteeksi menimme vielä elokuviin katsomaan WALL-E-elokuvan. Koska kaikki menee täällä tietenkin dupattuna niin elokuvissa kuten televisiossakin, päätimme mennä Mariahilferstraßella sijaitsevaan elokuvateatteri Haydiniin, joka näyttää ohjelmistossaan vain elokuvien alkuperäisversioita ilman duppausta. Eli Itävallastakin siis löytyy jotakin duppaamatontakin, whee! No, kyllä muidenkin elokuvateattereiden listoilta joskus löytyy originaaliversiokin, mutta se on harvinaista herkkua. Itse elokuva oli kuitenkin minusta oikein hyvä ja hellyyttävä pätkä. Mielenkiintoista oli katsella miten roboteille sai animoitua kaikenlaisia tunteita ilman kasvonpiirteitä tai muita apuja. Vaikka taisikin olla lastenelokuva tuo kyseinen pätkä, niin kyllä se vanhaakin vielä viihdytti vallan mainiosti.

Kaiken kaikkiaan se perjantai oli yksi mukavimmista päivistä pitkään aikaan. Harmi vain, että sitä seurasi yksi vittumaisimmista päivistä pitkään aikaan. Mutta eiköhän tämä vielä tästä lähde jotenkuten rullailemaan, kunhan tässä nyt pääsee tilanteen herraksi. Kirjoittelen sitten taas lisää kunhan olen selvitellyt (myös itselleni) tätä uutta tilannetta ja saanut jotakin tolkkua tästä. Loppuun pari kuvaa eläintapahtumasta (harmi, että Bodies-näyttelyssä oli valokuvaus tiukasti kielletty).

Puudeli

Valjakkokoira

Rathaus

Poni

Schnauf