Synttärit ja muita huvituksia

Maanantaina olivat siis meikäläisen 22. syntymäpäivät. Taas olen hiukkasen vanhempi ja kurppaisampi, ja päätinkin tukehduttaa jo aamulla iskeneen vanhentumisen harmituksen heti alkuunsa hauskanpitoon, synttärikakkuun ja muuhun mukavaan. Pääsin aamulla maistamaan pitkästä aikaa aitoa itävaltalaista Sacher-kakkua. Jostain syystä tämän kulttuuriherkun maisteleminen on jäänyt täällä ollessa vähälle huomiolle, mutta tällä kertaa pääsin herkuttelemaan sydämeni kyllyydestä aprikoosihillolla täytettyä suklaaherkkua. Kyllä itävaltalaiset ainakin sokerileipurin taidot osaavat. Kakkuja täällä on nimittäin esimerkiksi jokaisessa kahvilassa vaikka kuinkamontaa sorttia, Sacher-kakkua, pähkinä-voikräämitäytteistä Esterhazy-kakkua, Schwarzwaldin suklaa-kirsikkatorttua ja vaikka mitä muita toinen toistaa herkullisempia kakkuja. Ilman hyvää itsekuria täällä kyllä voisi helposti lihoa kilon jos toisenkin vain kakkuja maistelemalla.

Päätin kuluttaa päivän lempipuuhassani, keskustassa kävellen ja kahviloissa istuksien. Jotenkin tämä itävaltalainen kahvilakulttuuri on minuun täällä tarttunut sangen tehokkaasti. Itävaltalaisissa kahviloissa on vain jostakin syystä niin tavattoman mukavaa istua katselemassa ympäröivän maailman menoa ja nauttia kahvista ja pienestä purtavasta. Kaipa kahvilakulttuuristaan tunnettujen itävaltalaisten seura tekee kaltaisekseen. Toivottavasti omituisen kuuloinen Wienin murre ei vain tartu yhtä tehokkaasti. Wienin keskusta on jo näiden kolmen viikon aikana tullut minulle hyvin tutuksi, eikä karttaa ole tarvittu. Toisaalta harmi, että uutuuden hienous alkaa vähitellen karista, kun tiet ja kadut alkavat päässä asettua oikeille kohdilleen ja muistomerkitkin ovat kohta kolutut, mutta toisaalta tuttuuden tunne ehkäisee omalta osaltaan myös koti-ikävää, eikä uusi kaupunki enää tunnu niin suurelta ja vieraalta.

Kulutettuani taas aivan liikaa aikaa kahvilassa lähdin tapaamaan isovanhempia ja siskoa, joiden kanssa juhlistaisimme iltaa läheisessä ravintolassa. Paikka oli läheinen Beisl, Gasthaus Grisu. Beisl tai beisel on täkäläinen käsite, jolla tarkoitetaan lähinnä perinteistä ja konstailematonta ruokaa tarjoavaa ravintolaa. Usein nämä ovat tiukasti kytköksissä lähiympäristöönsä ja merkittävä osa täkäläistä katukuvaa ja elämää. Mitenkään erityisen hienoja ravintoloita tämäntyyppiset eivät ole, mutta tunnelma on yleensä mitä mainioin ja minä ainakin viihdyin maanantai-illan itävaltalaisia muonia maistellessa.

Ajattelin kruunata hyvin ja miellyttävissä merkeissä sujuneen päivän hiukan juhlistamalla merkkipäivää Wienin yöelämässä. Olin etukäteen iskenyt silmäni erään keskustan baarin metalli/gootti -teemailtaan, ja sinne sitten matkasinkin jo valmiiksi illanvietosta hyvän musiikin parissa iloiten. Mutta kyllä leka loksahti pahemman kerran paikoiltaan kun saavuin paikalle. Koko klubi oli nimittäin lähes tyhjä, minun lisäkseni autiota paikkaa koristivat noin kolmisenkymmentä seinäruusua. Mutta yllätys oli vielä suurempi, kun kuulin musiikin, joka oli jotakin kummallista 80-luvun rokin ja teknon sekaista rävellystä, jota ei parhaalla tahdollakaan voinut kutsua musiikiksi, vaan lähinnä julmaksi vitsiksi. Ensin ajattelin tulleeni vahingossa väärään paikkaan, mutta ei: mainokset teemaillasta olivat paikan seinillä ja selkeästi olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Liian myöhä tai aikainen kellonaikakaan ei voinut olla syynä, sillä tässä kolmen viikon aikana baareja kolutessani on jokaisessa muussa paikassa ollut vastaavaan aikaan talo täynnä ihmisiä ja täysi meno päällä. Paikalla istuskelleiden muiden metallistien tuskaisia ilmeitä katsellessani en tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa koko absurdille tilanteelle. Oli hyvin lähellä, etten kysynyt baarimikolta, että onko tämä joku typerä vitsi, vai mistä on kyse. Päätin kuitenkin hetkeksi istua alas miettien, että ehkä tilanne tästä vielä paranisi. Eipä parantunut. Aikani alati tyhjenevässä baarissa istuksittuani lähdin minäkin sangen kyrsiintyneenä ulos. Kaipa suurin osa ihmisistä oli kyllästynyt paikkaan jo ennen kuin saavuin paikalle. Koska en sitten siihen hätään keksinyt muutakaan paikkaa, jossa juhlistaa merkkipäivän yötä, lähdin takaisin kämpille (random-humppaakaan ei oikein huvittanut mennä kuuntelemaan, ja oikeastaan olin niin shokissa tuon kammotuksen jälkeen, ettei oikein mitään muutakaan). Vaikka ilta olikin mennyt pieleen, oli päivä kokonaisuutena oikein onnistunut ja varsin miellyttävä syntymäpäivä.

Tiistaina en sitten tehnytkään oikein mitään. Kauhajoen kouluammuskelun järkyttämänä jäin oikeastaan koko päiväksi koneen ääreen lukemaan katselemaan uutisia tapahtuneesta. Että jollekulle voi edes tulla mieleen lähteä ammuskelemaan vihaansa viattomia. Tänään torstaina päätin kuitenkin lähteä jälleen kerran kaupungille katsastamaan Wienin antimia. Herääminen meni taas tavan mukaan hiukan myöhään, mikä kyllä hiukkasen harmitti. Pitää yrittää jatkossa kohentaa. Päivällä yllätyin iloisesti vielä yhdestä myöhässä tulleesta syntymäpäivälahjasta, ja kepein mielin suuntasin kaupungille. Aikani palloiltuani päätin tänään tehdä jotakin muutakin kuin vain keskustassa pyörimistä. Hetken mietittyäni päädyinkin ehkä aluksi hieman omituiselta kuulostavaan vaihtoehtoon, nimittäin Wienin keskushautausmaahan, Zentralfriedhofiin. Mutta Wien kun sattuu olevan Euroopan sydämessä ja monien suurmiesten entinen koti ja viimeinen leposija, on keskushautausmaalla paljon erittäin kauniita kuuluisuuksien muistomerkkejä ja hautoja. Muiden muassa Straussin, Beethovenin ja Mozartin hautamuistomerkit löytyvät täältä, joskaan ainakaan viimeistä ei olekaan tänne haudattu. Köyhänä kuollut Mozart kun haudattiin nimettömään hautaan jonnekin muualle.

Melko kaukana kaupungin keskustasta sijaitseva Zentralfriedhof on aivan järjettömän kokoinen kompleksi loputtomilta vaikuttavia kujia ja hautamuistomerkkejä silmänkantamattomiin. Jostain muistelen lukeneeni, että hautuumaalla on kuolleita enemmän kuin Wienin miljoonakaupungissa eläviä. Hautojen määrä mahtaa kuitenkin olla rutkasti pienempi, mutta valtavasti niitäkin täällä on. Kaksi tuntia hautuumaalla käveltyäni en edes ehtinyt käydä läheskään kaikissa hautuumaan osissa, vaan aika kului lähinnä etelä- ja itäosia kierrellessä. Vaikka tunnelma hautuumaalla olikin hivenen omituinen kaikkien hautakivien keskellä, oli paikassa silti uskomattoman rauhallista ja hautaryhmien välillä aukeavat puistikot puiden reunustaminen kujineen hyvin kauniita, ravinteikkaassa maassa kun viihtyvät hyvin mm. jalot lehtipuut. Kotimaastakin tuttujen oravien lisäksi hautuumaata asuttivat tiheästi melko söötit marsun näköiset ja kokoiset jyrsijät. Kaipa ne jonkinlaisia sopuleita tai vastaavia lienivät, ujoja otuksia kun ei koskaan päässyt tarpeeksi lähelle tunnistusta varten.

Reilun kahden tunnin hautuumaapatikoinnin jälkeen iskivätkin sitten nälkä ja väsymys siinä määrin, että katsoin parhaaksi häipyä paikalta päämajaa kohden. Matkalla tein merkittävän löydönkin, nimittäin lähimmän ison marketin. Aivan lähimmät ruokakaupat täällä kun ovat niin mitättömän pieniä, että niiden valikoimissa on kyllä toivomisen varaa. Olen kuitenkin tähän asti suurin piirtein pärjännyt, joten en ole kysellyt hirveästi kauppojen sijainteja, mutta hyvä löytö silti. Joskin yksi asia minua jäi ihmetyttämään tässäkin kaupassa. Nimittäin Itävallassa kun on näköjään kaupassa tuntematon käsite lihanjalostamolla pakatut lihatuotteet. Esimerkiksi kana-, kalkkuna- tai sianlihasuikaleista tai mistään valmiiksi marinoidusta saa täällä vain haaveilla. Suurimmissakaan marketeissa en ole törmännyt kuin lihatiskiin, jossa myydään lähinnä eri osista sikaa olevia klöntteja. Näyttää siltä, että ainoat hyllyissä myytävät lihatuotteet ovat lihatiskiltä peräisin olevat kelmuun ja styroksialustaan pakatut pihvit tai jauheliha. Jokseenkin omituista minusta, joskus kun olisi kiva ostaa valmiiksi suikaloitua tai marinoitua lihaa… Onhan näitä harvakseltaan lihatiskillä, mutta silloin on kyse yleensä ns. puolivalmiista seoksista, joiden valikoima on hyvin pieni ja hinta pilvissä.

Loppuun vielä pari kuvaa synttäreistä ja hautuumaalta. Huomenna sitten uudet kujeet taas odottavat.

Esterhazy-synttärikakku

Synttäreillä

Brahmsin muistomerkki

Straussin muistomerkki

Schubertin muistomerkki

Beethovenin muistomerkki

Mozartin muistomerkki

Hautuumaan kirkko

Hautoja

Ruskaa puissa