Uusi alku Wienissä

Tässä se sitten on: ihkaensimmäisen blogini ensimmäinen postaus. Sikäli kuin tätä blogia joskus eksyy lukemaan joku minua ennestään tuntematon henkilö, niin kerrottakoon, että minä olen Richard, 21-vuotias kemianopiskelija Helsingistä ja aion tässä blogissa kertoa opiskelijavaihtovuodestani Wienissä, Itävallassa lukuvuonna 2008-2009.

Tänään alkoi siis uusi jakso elämässäni, kun saavuin tänne nahkahousujen ja tirolilaisjoikauksen luvattuun maahan, Itävaltaan. Tämä päivä on kyllä toden totta ollut tunteita täynnä, taakse piti jättää monta tärkeää asiaa ja siirtyä eteenpäin uusia haasteita kohden. Stressistä ja ahdistuksestakaan ei ole ollut viime päivinä puutetta, pitihän minun vielä toissapäivänä muuttaa pois vanhasta asunnostani, mikä ei ymmärrettävästi ollut mikään ihan triviaalitehtävä. Yrittäkääpähän yhtäaikaa muuttaa, käydä töissä, valmistella viimehetken vaihtojärjestelyitä ja pakata 10 kk tarpeet 20 kilon matkalaukkuun. Kyllä siinä nöyrtyy yksi jos toinenkin. Mutta asioilla on tapana järjestyä (ja tässä kohdassa kaikki termodydamiikkaa taitavat aivan hiljaa siellä ) ja niin kävi tälläkin kertaa. Vaikkakin tapani mukaan ehdottomassa viimetingassa, sain kaiken hoitumaan suht’ järkevästi, ja voin nyt jotakuinkin huokaista helpotuksesta. Huomenna sitten alkaakin varmaan jo muodollisuuksien ja Itävaltalaisten lempiharrastuksen, byrokratian setviminen. Mutta tämän illan aion olla huoletonna ja bloggailla päivän kuulumisia.

Lento Helsingistä Wieniin sujui kutakuinkin ongelmitta ja saavuin ehjin nahoin paikan päälle klo 18:30 maissa paikallista aikaa. Kellohan on täällä aina tunnin kotisuomesta jäljessä. Vastassa lentokentällä olikin koko konkkaronkka, sisko, mummi, ukki ja setä, eli koko Itävallassa asuva sukuni. Minulla kun on tätä sukua nimittäin siunaantunut tähänkin maailmankolkkaan, joten aivan uuteen paikkaan en kuitenkaan ole menossa, vaikken täällä Itävallassa koskaan aiemmin ole asunutkaan. Jälleennäkeminen oli tietysti iloinen varsinkin siskon kohdalta, on se vaan niin vinkeä persoona. Tänään oli sattumalta myös setäni Gerhardin syntymäpäivä, ja pikaisten lahjusten ja onnentoivotusten jälkeen siirryimme lentokentältä porukalla illalliselle. Tarjolla oli pizzaa eräässä mahtavassa pizzeriassa Simmeringin kaupunginosassa, jossa mummi ja ukkikin muuten asustavat. Harmikseni en kylläkään muista kyseisen ravintolan nimeä, vaikka olenkin siellä usein lomaillessani käynyt. Yritän kuitenkin ottaa asiasta tarkempaa selkoa ja kertoa sen seuraavassa postauksessa. Joka tapauksessa tämän ravintolan hengentuotteet olivat kooltaan kenties suurimpia koskaan näkemiäni pizzoja ja normaalikokoisella, noin 40 cm halkaisijaltaan olevalla lätyllä tuntui olevan suuria vaikeuksia pysyä lautasella, jota ei pizzan alta edes näkynyt. Ainoa harmittava asia oli, ettei itse juhlakalu työkiireidensä vuoksi päässytkään paikalle. No, jäipähän kaikille sitten enemmän ihmeteltävää minusta . Hintaa pizza-aterialle juomineen ja juomarahoineen 40 €, joten varsin kohtuudella selvittiin. Itävallassa noin 5-15% (palvelun tasosta/ravintolasta riippuen) juomarahan antaminen on muuten lähes kirjoittamaton sääntö, jonka rikkomisesta tarjoilija ei ehkä nyt suoranaisesti sylkäise seuraavaan ateriaasi, mutta saattaa ainakin ajatella sitä hiljaa itsekseen.

Ruoan jälkeen olikin sitten aika siirtyä sedän luo, jossa minun on siis tarkoitus viettää seuraavat kymmenen kuukautta itävaltalaiseen yhteiskuntaan enemmän tai vähemmän integroituna. Sedällä sattuu nimittäin olemaan ylimääräinen huone, jonka hän hyvää hyvyyttään lupasi minun käyttööni, mikä on tietenkin mahtavaa varsinkin kun setä on eräs hauskimmista koskaan tapaamistani ihmisistä. Vaikka huoneeni on hyvin pieni, on se silti riittävä minun tarpeisiini – pöytä, tuoli, vuodesohva ja lipasto, mitä sitä muuta tarvitsisikaan? Muutaman kuvan ehdin uudesta majapaikastani ottaa ennenkuin kameran akku simahti ja kuvaussessio loppui siihen. Kaikin puolin on mukava kämppä tämä Landstraßen kaupunginosassa lähellä keskustaa sijaitseva neljän huoneen ja keittiön asunto. Ainoana ongelmana täällä on sedän kävelevä karvanvaristin, lemmikkikissa Morgana. Tämän pienen hinnan kärsin kuitenkin mielelläni näinkin hienosta tilaisuudesta Wienissä.

Tavaroiden purkaminen oli jokseenkin omituinen kokemus, aloittaa nyt kokonaan uusi jakso elämässä pelkästään 20 kilon vaate- ja tavaramäärän voimalla. Mahduttaa nyt matkalaukkuun läpileikkaus elämästä. Haikeahan tämä päivä on kauttaaltaaan ollut, mutta tässä se nousi kyllä hyvin esille. Mutta kyllä elämä taas tästä lähtee rullaamaan, ensimmäinen päivä on jo kääntynyt yöksi ja minunkin on aika vetäytyä yöpuulle. Huomenna voi sitten alkaa pohdiskella maistraatteihin ilmoittautumisia ja muita elämän ah-niin-jännittäviä pikku yksityiskohtia. Yrittäkäähän pärjäillä te lukijani siellä ympäri maailmaa ja terveisiä kaikille Suomeen jääneille ja vaihdossa oleville ystävilleni. Ensimmäisiä kuvia näkyy toivottavasti tuossa alhaalla sikäli kuin tietotekniset taitoni antavat myöden näinkin teknistä ongelmaa ratkoa.

P.S. Olipas taas kerrassan vammaisin kuvienlisäysmetodi, jota maa päällään kantaa. Nyt en kuitenkaan jaksa tapella sen kanssa enempää, mutta tulevaisuudessa on kyllä pakko käyttää jotakin muuta tapaa näiden kuvien esittämiseen.

Vanha asunto muuton tuoksinnassa

Pizzalla siskon ja isovanhempien kanssa

minun huoneeni

Minun huoneeni

Makuuhuone käytävän päässä

Morgana